Kirjoittelin maaliskuun lopussa
aloittamasta juoksuharrastuksesta ja juoksukoulusta.
Täältä löydät vanhan jutun.
Kevät on mennyt kyllä niin nopeaan!
Lenkille olen päässyt säännöllisesti, tavoitteeni mukaisesti
kolme kertaa viikossa. Kertaakaan ei ole jäänyt lenkki
välistä. Se johtuu varmaan siitä kun olen ennalta suunnitellut
tulevan viikon ohjelman sen mukaisesti että varaan itselleni
kolme tuntia viikossa liikunta aikaa kalenterista.
Se on kuulkaas aika vähän loppujen lopuksi (viikossa on 168 tuntia! :) )
vaikka välillä tuntuu että on vaikeaa saada sitä omaa aikaa
järjestetyksi.
Yleensä käyn lenkillä iltavuoropäivinä, jolloin vien lapset päiväkotiin
aamulla kello 10.00. Käyn lenkillä, suihkussa, teen ruokaa, syön,
laitan itseni kuntoon ja lähden ajamaan töihin.
Mies hakee lapset hoidosta päästyään töistä neljän maissa.
Toinen rako arki-illoissa on päästä lenkkipolulle
siinä vaiheessa kun vien tytöt tanssitunnille.
Siitä juoksen lenkkipolulle 10 minuutissa.
Puoli tuntia juoksua siellä ja kymmenessä minuutissa takaisin.
Silti ehdin vielä nähdä viimeiset tanssi muuvit ja loppuleikit.
Tai sitten keskiviikkoisin kun tytöillä on voimistelu. Lähden juoksemaan
urheilutalon pihalta kierrelleen kaupungissa. Hyvin ehtii 50 minuutin
lenkin.
Taikka vien lapset mammalle leikkimään tai tietenkin lasten isä hoitaa lapsia.
Ottaa muksut vaikka rautakauppaan mukaan jos tarve vaatii.
Meillä on kyllä tämä kevät ollut semmoista haipakkaa että!!
Mutta aina on löytynyt rako juoksulle.
Ja mitä tulee siihen juoksukouluun...
Juoksukoulu päättyi helatorstaina (postaaminen on vain viivästynyt, vaikka
asia on ollut mielessä siitä asti).
Aloitin alkeisjuoksukoulussa, joka osoittautui hyvin nopeasti minulle ehkä liian
helpoksi. Vaikka en ole pitkään juokssut, niin silti koin ettei siinä ollut minulle riittävästi haastetta.
Moni alkeisjuoksukoulussa käyvä ei ollut tottunut juoksemaan pitkiä matkoja ja
siellä aloitettiin juoksemalla muutaman minuutin pätkissä, aina välillä kävellen.
Päätin etten anna sen syödä omaa motivaatiota ja suunnittelin viikon treenini
sen mukaan että juoksukoulun yhteislenkki olisi aina se viikon helpoin, kevyin ja lyhin.
Koin silti että treenin tehokkuutta tärkeämpää oli yhdessä tekemisen meininki.
Yhdessä jaetut kokemukset ja fiilikset. Ja keskustelu juoksuaiheesta opettajan kanssa.
Helatorstaina meillä oli sovittuna koulun päättymiselle juoksutapahtuma, josta viimeksi kerroinkin.
Pikku hiljaa alkoi mieleeni hiipiä kutina siitä että haluaisin juosta sen puoli maratonin eli reilun 21 kilometriä. Kukaan muu alkeisryhmästä ei ilmaissut kiinnostustaan niin pitkälle matkalle.
Juttelin open kanssa kahdestaan ja hän antoi minulle jatkojuoksukoulun ohjelman ja
kehotti tulemaan jatkojuoksijoiden lenkille mukaan.
Seuraavalla kerralla seisoinkin lenkkarit jalassa toisen ryhmän matkassa.
Teimme intervalleja ja huomattavasti rankempia lenkkejä.
Juostiin ensin 7 kilsan lenkkejä ja sitten 10 kilometrin.
Niin soralla kuin maastossa (joka on muuten paljon raskaampaa puuhaa!).
Tunsin olevani vihdoin oikeassa porukassa juoksutahdin ja kunnon puolesta.
Open mukaan tekniikkaakin on helpompaa opettaa kovemmassa juoksutahdissa
mitä rauhallisemmalla temmolla.
Koulussa tarkasteltiin juoksuasentoa; oikeaa ryhtiä, pään kannatusta, lantion asettumista,
keskivartalon tukea, askellusta; jalkojen rullaamista, päkiä askellusta ynnä muuta.
Käsien liikettä unohtamatta.
Kuitenkin kaikkein tärkeintä on muistaa että jokainen juoksee omalla tyylillään,
joka tulee luontaisesti jokaiselta. Ei ole täysin "oikeaa" tai puhdasta tyyliä juosta.
Juoksutekniikkaa voi opetella, voi oppia jostain virheasennosta pois mutta
jokainen tekee juoksusta itsensä näköisen.
Tärkeää on löytää itselle sopiva tyyli juosta. Sellainen mikä tuntuu hyvältä
(toivottavasti myös näyttää siltä) ja tuntuu mahdollisimman helpolta.
Eli ns. rullaava juoksu. Sellaisen kun näkee niin sen erottaa kyllä.
Ihaillen katselen kauniita juoksutyylin omaavia, jotka suorastaan liitävät
tien päällä näyttäen siltä ettei se tunnu missään eikä takana voi olla montaa kilometriä
(vaikka todellisuus voisi olla toinen). Se on ehkä se ideaali koko juoksussa.
Juosta siten ettei se näytä eikä tunnu siltä että juoksee henkensä edestä.
Yleensä juoksen seitsemän tai kymmenen kilometrin juoksuja.
Ajattelin että jos jaksan juosta kymmenen niin miksen jaksaisi juosta toista samanlaista
putkeen?! Siitä se ajatus sitten lähti.
Mielessä oli että "ei se ole se matka mikä tappaa vaan se vauhti".
Koska mitään aikarajoitusta ei ollut, päätin kokeilla puoli maratonia.
Juoksin kympin kevyellä sykkeellä n. 145 ja aikaa siihen meni 1h 10min.
Suunnittelin että sen vauhdin pystyisin pitämään koko matkan ajan.
Päätin etten ota mitään aikatavoitetta, mutta silti sen hiljaa päässäni itselleni asetin eli
2h 20min olisi hyvä tavoite! Vaikka tärkeintä olisi kuitenkin maaliin pääseminen.
Mieluiten tietysti juosten.
Ja itsensä voittaminen.
Tärkeänä koin juoksusta kertomisen mahdollisimman monelle ystävälle, perheen jäsenelle ja työkavereille. Koska ääneen sanottu tavoite motivoi aina paljon paremmin mitä hiljaa itsekseen pohdittu.
Valmistauduin juoksuun lepäämällä
(onnistuin kipeyttämään nimittäin penikkani neljä päivää ennen juoksua).
Venyttelemällä. Syömällä hiilihydraattipitoista ruokaa (kaurapuuroa, pastaa jne.) energia varastojani täyttääkseni. Ja koitin myös juoda enemmän. Netistä lueskelin tietoa ja sitä sieltä kyllä sainkin. Ehkä jo liiaksikin. Koitin keskittyä tulevaan. Jännää oli huomata miten alkoi jotenkin jännittämään koko juoksu. Ihankuin kyseessä olisi ollut joko isompikin kilpailu tai kilpailu ylipäänsä
(tiestysti itseään vastaan). Tuli pienoinen rimakauhu tai epäilys koko touhuun ryhtymisestä.
Ramppikuumetta.
Söin aamulla tuhdin aamupalan; leipää ja turkkilaista jugurttia pähkinöiden ja hunajan kera sekä join lasillisen tuoremehua ja kahvia. Vessassa ravasin koko aamun.
Aloitimme venyttelemällä ja alkulämmittelyllä kello 11.00.
Paikalla oli 30 juoksijaa.
Ilma oli hieman tuulinen mutta poutainen. Muistaakseni n. 14 astetta.
Päälleni puin normi juoksuasun; trikoot, topin, paidan ja juoksutakin.
Lähdimme rauhalliseen juoksuun yhdessä porukassa, joka hajosi kuitenkin pikku hiljaa luonnollisesti.
Osa juoksi 7km, osa 10km ja osa 14km. Kolmannelle seitsemän kilometrin lenkille
(joka oli osittain asvalttia, soraa ja maastoa) lähti 13 juoksijaa.
Juoksu kulki mielestäni kohtuullisen hyvin. Tietysti pientä kolotusta oli siellä täällä.
Lähinnä polvet kipeytyivät ja alaselkä väsyi.
Penikat ei onneksi alkanut vaivaamaan.
Tankkaus piste oli kaksi kertaa matkan varrella. Muki Gatorade urheilujuomaa, pala banaania tai suolapähkinä/rusina sekoitusta. Ja matka jatkui.
Maaliin pääsin ajalla 2:31. Matkaa kertyi 21.93km.
Keskinopeus 8,7km/h.
Keskivauhti 06:53/km.
Sitten palautusjuomaa, saunaan ja kotiin huilaamaan.
Illalla iskikin yllättäen lieviä nestehukan oireita; lähinnä päänsärkyä.
Ja valtava nälkä! Sport trackerin mukaan kaloreita oli matkan aikana kulunut 1349kcal.
(Juoksukengät Asics, trikoot Lindex, toppi ja liivit Lidl, takki H&M)
Neljä päivää puolikkaan jälkeen lähdin palauttelevalle lenkille kuulostelemaan
miltä se juoksu taas tuntuu.
Lähdin juoksuun joka tuntui luistavan niin hyvin ettei koskaan aikaisemmin!
Korva napeista soi juoksumusaa Youtuben soittolistoilta ja annoin palaa.
Aina kun "piti" kääntyä kotiin päin, päätin vielä jatkaa vähän ja vielä vähän.
Lopulta olin niin lähellä puolimaratonin matkaa että juoksin sitten sen uudelleen,
aikaan 2:20. Eli tavoitteen! :)
Soitin miehelleni että olen tullut hulluksi, juoksin taas puolikkaan!
Nyt on sitten kokonainen maraton juostu! ;) Heh!
Näin meillä!
Energistä päivän jatkoa!
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti