En ole oikeastaan koskaan tykännyt juoksemista.
Minusta se on ollut aina kovin tuskaista puuhaa.
Kyljessä tuntuu inhottava pistos ja joka paikkaan sattuu.
Polvet kipeytyvät ja kroppa tuntuu painavalta.
Askel on raskas.
Ajattelin että maratoonarit ovat jotenkin
masokistisia.
Kunnes viime kesänä erään työreissun aikana tein vain päätöksen
että nyt aloitan juoksuharrastuksen.
Silloin oli juhannus.
Lähdin ensimmäiselle lenkille, eikä silloin
juuri ketään ollut liikenteessä.
Aloitin varovaisesti juoksemalla ensin kahden kilometrin
matkan.
Selvisin siitä hengissä.
Tunne oli ihana. Suorastaan endorfiinin täyteinen.
Hymy levisi kasvoille.
Siitä se alkoi.
Olen aina tottunut liikkumaan.
Käynyt kävelyllä, salilla, erilaisissa ryhmäliikuntatunneilla;
zumbassa, pumpissa jne.
Kävin jumpissa lapsien tulon jälkeenkin.
Mutta oikeastaan rakentamisen aikana ne jäi.
Ei vain kertakaikkiaan aika tuntunut riittävän.
Eikä tuntunut mielekkäältä sovittaa omia epäsäännöllisiä
työvuoroja jumppien aikatauluihin.
Olen tyytyväinen että annoin juoksulle mahdollisuuden.
Ei ainoastaan siksi että se on ilmainen mahdollisuus urheilla.
Myös ulkoilla.
Eikä se sido mihinkään aikatauluihin.
Lenkille pääsee omasta ulko-ovesta.
Tekosyitä sille miksi ei lähtisi on vain vaikeampi keksiä.
Se on niin helppoa.
En ole siis mikään ammattilainen tässä juoksemisessa.
Ihan noviisi siis.
Juostu on vasta alle vuosi.
Leudon talven vuoksi pystyin kuitenkin pitämään sitä yllä koko talven.
Kerran taisin juosta 15 asteen pakkasessa, kerran pirun liukkaalla kelillä,
muutaman kerran täydessä sateessa...
Mutta pääpiirteissään ihan kivassa kelissä.
Tänään juoksin peruslenkin tosin aika harmaassa säässä.
Aina ei voi olla tuuleton ja aurinkoinen sää.
Ikävä kyllä. Vaikka kuinka haluaisin.
Oppia juoksemiseen en saanut keltään, silloin kuin aloitin.
Laitoin vain tossua toisen eteen.
Nyt ajattelin siirtyä yhden askeleen eteenpäin tässä harrastuksessa
ja hakea oikeaa oppia ja motivaatiota juoksukoulusta.
Juoksukoulussa on alkamassa vasta kolmas viikko.
Juoksukoulu kestää yhdeksän viikkoa.
Ja päättyy juoksutapahtumaan jossa voi valita juokseeko
viisi kilometriä, kymmenen kilometriä vai puolimaratoonin
eli 21 kilsaa.
Juoksukoulussa opetetaan juoksemaan teknisesti oikein,
parannetaan kuntoa, tehdään treenistä monipuolisempaa
sekä ennen kaikkea juostaan yhdessä porukalla.
Muutenhan juoksu on aika yksinäistä puurtamista.
Juoksukoulun lisäksi apuna tehokkaassa juoksemisessa
on sykemittari, jolla seurataan sykerajoja ja älypuhelimeen
ladattava Sports Tracker sovellus, joka tallentaa puhelimeesi
mm. juoksumatkan pituuden, keston ja nopeuden.
Työkaverini teki minulle maksimi syketreenin, jossa saatiin maksimi sykkeeksi 193.
Testi oli verenmaku suussa juostu ylämäki spurtteja.
Tavoitteena on juosta peruskestävyys lenkkejä, joissa syke on maksimisyykkeestäni 60-70%
eli noin 120-140 sykerajoilla 8-12 kilometrin matkaa.
Vauhtikestävyys treenissä juostaan 6-8km matkaa 150-160 sykkeellä.
Välillä ihan kevyitä juoksuja matalalla sykkeellä eli noin 115-125.
Kolme lenkkiä viikossa tahdilla.
Juoksussa on mukava huomata miten jaksaa joka kerta
juosta paremmin. Eli nopeammin, pidempään tai matalammalla sykkeellä.
Kehittymisen huomaa nopeaan.
Jos kaikki menee keväällä hyvin, pysyn terveenä eikä tapahdu loukkaantumisia
haluaisin juosta puolimaratoonin.
Mutta katsotaan nyt.
Pääasia on liikkumisen ilo. Se että saa tehdä sitä mistä tykkää
ja kunto nousee. Se on hienoa että treenaamisen voi aloittaa missä iässä tahansa ja millä
pohjakunnolla tahansa.
Meillä on juoksukoulussa kaiken ikäisiä ihmisiä.
Se on siistiä se!
Kannustankin kaikkia ylös ja ulos.
Lenkkarit jalkaan ja menoksi!
Jos kaipaat apua oikean juoksutekniikan oppimiseen
kannustan kyselemään urheiluseuroilta ja muilta järjestöiltä
aikuisille järjestetyistä juoksukouluista.
Valitettavasti en voi jakaa täällä juoksukoulun
treeniohjelmaa, mutta googlettamalla löytyy jotain tietoa.
Ainakin tämän linkin takaa luvassa lisäinfoa:
Herkullinen välipala juoksun jälkeen syntyy
turkkilaisesta jugurtista, erilaisista pähkinöistä sekä hunajasta.
Nam!
Muista pitää kahden tunnin tauko ruokailun jälkeen ennen juoksuun lähtöä,
muuten on takuuvarma kylkeenpisto tiedossa.
Ainakin meikälaisellä!
Mukavaa sunnuntai päivän jatkoa!
Terkuin,
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti