Yyteri

Eräänä päivänä tehtiin tyttöjen kanssa

pieni retki Yyteriin.

Käytiin katsomassa ovatko lumet ja jäät jo lähteneet.

Olihan ne.

Rannalla oli rauhallista.

Ei kovin montaa ulkoilijaa nähty tuulisena päivänä.

Aurinko paistoi ja oli varhainen aamupäivä.

Mietin olisinko ottanut eväät.

Ehkä hyvä että ne jäi toiseen kertaan.

Rannalla riitti tutkittavaa jo muutenkin.

Ulkoilun jälkeen oli mukavaa päästä kylpylän lämpöön.

Yyteri on rakas paikka.

Jos pitäisi valita meri vai järvi,

joutuisin ehkä taipumaan meren puolelle.

Siinä on jotain taikaa.

Kun aallot lyö rantaan ja

edessä siintää horisontti.

Yyterissä on tultu käytyä pienestä lapsesta asti.

Se on ollut meidän lähin uimapaikka.

Sinne poljettiin sisarusten kanssa polkupyörillä.

Tuulisella säällä maattiin aivan paikallaan dyynien välissä.

Siellä oli lämmintä eikä tuuli sinne yltänyt.

Vesi oli aina niin kylmää ja suolaista.

Hiekkaa oli housut täynnä.

Lokit söivät eväämme.

Ja mahaa kurni kun kotiin päin pyöräilimme.

Näitä samoja maisemia haluan omille lapsilleni jakaa.

Muistoja.

Kokemuksia.

Meidän pienille vesipedoille.

Näihin maisemiin palataan vielä uudelleen ja uudelleen.

Seuraavan kerran vähän lämpimämmällä säällä.

Ehkä kera eväiden.

Kevättä rinnassa.

Kesää odotellessa.